Lokakuun alussa luonto on esittäytynyt hehkuvissa ruskan väreissä. Ilma on raikas ja esim. luonnonpuiston retket ovat olleet ihania!
Ikivanhat naavaiset puut, kelot, samettinen sammal, havumetsän huokaukset... Kavioiden tömähtely neulasten peittämään polkuun... Ainoat äänet ovat silloin satuloiden narahtelu ja hevosten pärskähtely, tai pikkulinnun surumielinen piipitys jossakin oksistoissa...
Oksien takaa siintää pieni järvi. Välillä näemme jyhkeitä kallioita ja luonnon taideteoksia, kuten käkkyräisiä puita ja tuulenkaatoja, jotka näyttävät hämyisessä metsässä salaperäisiltä otuksilta. :)
Tällaista seikkailua ei koe maneesitunneilla. Tämä on koettava edes kerran syksyssä... Mitä on olla "yhtä luonnon kanssa".
Näemme myös kauniita vanhoja rakennuksia, oikean kartanon matkan varrella ja lehmuskujalla saamme sukeltaa lehtien väriloistoon!
Varaa retkesi jos taitosi riittävät pieniin ojan ylityksiin. Jo perus ratsastustaito riittää.
